Lähimmäinen

Saarna Hartolan kirkossa 29.8.2021, 14. sunnuntai helluntaista

Mark 12:41-44

Esimerkilliset kristityt ovat vaarallisia, koska alamme seurata heitä!

Nämä sanat tulivat minun mieleeni, kun aloin tutustua saarnan kirjoittamista varten tähän tuttuakin tutumpaan kertomukseen jälleen kerran.

Köyhä leski on Jeesuksen mukaan täydellinen esikuva poikkeuksellisesta anteliaisuudesta ja hiljaisesta uhrinantajasta, joka ei tee numeroa itsestään. Se että leski antaa kaiken mitä hänellä on, koko elantonsa, tarkoittaa, että hän luotti Jumalan huolenpitoon ja laupeuteen niin paljon, että jättäytyi kokonaan Jumalan avun varaan.

Köyhä leski on jälleen yksi esimerkillinen kristitty pitkässä kristittyjen jonossa, jonka Raamattu tuo eteemme. On vaikea osata suhtautua oikein näihin eteemme tuleviin esimerkkikristittyihin, ovatpa he Raamatussa tai eläneet esimerkkikristittyinä paljon myöhemmin. Aina on kuitenkin sama vaara. Me alamme seurata heitä. Me luulemme, että heissä ja heidän elämässään on totuus. Ikään kuin se, miten joku esimerkillinen kristitty on toiminut, olisi meidänkin tiemme.

Kuitenkin jokaisella on oma tiensä. Me emme voi elää elämäämme matkien muita, edes hyviä ihmisiä. Sillä viime kädessä elämässä on kyse meistä eikä siitä, miten käyttäydymme. Elämässä ei ole kysymys matkimisesta. Elämä on liian arvokas asia tuhlattavaksi matkimiseen. Ja juuri siksi esimerkilliset kristityt tai ylipäänsä esimerkilliset ihmiset ovat vaarallisia. Me kuvittelemme, että voimme olla hyviä ihmisiä ja kristittyjä, kun tiedämme, miten joku toinen ihminen on toiminut.

Kuitenkin Jumalalla on jokaiselle oma tiensä. Me emme tiedä lesken tietä. Millaista tietä hän oli kulkenut tuohon hetkeen. Siksi se ei ole sellaisenaan meidän tiemme. Paavali kirjoittaa korinttilaisille: Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. Juuri tämän takia on niin vaarallista alkaa seurata esimerkillisiä kristittyjä.

Sillä koskaan, KOSKAAN esimerkillisyydessä ei ole kyse siitä, mitä he tekevät, vaan miksi he tekevät. Toki lähimmäisten kannalta on tärkeää sekin mitä tehdään, mutta täällä kirkossa haluan mennä syvemmälle ihmisenä ja kristittynä olemisessa kuin tekoihin, edes tekoihin lähimmäisen hyväksi.

Ja silloin jokainen esimerkillinen kristitty on vaarallinen, koska se antaa kuvan, että on olemassa kristityn malli tai muotti, johon pitää itsensä yrittää sovittaa. Ja valitettavasti kristikunnan historia on nimenomaan täynnä näitä muotteja, joihin toisia on yritetty sovittaa, mutta myös johon itseä on yritetty sovittaa. Kyllähän minä muistan omasta lapsuudesta ihan saman asian. En enää osaa sanoa oliko se muotti enemmän vanhempien tekemä vai itse ymmärretty.

Ehkä pienen särön muotin ajatukseen teki lukion uskonnonopettaja, joka kertoi anekdootin jumalanpalveluksessa käymisestä. Sen mukaan amerikkalainen meikkaa mennessään jumalanpalvelukseen, saksalainen menee oluelle jumalanpalveluksen jälkeen, tanskalainen tekee molemmat - ja suomalainen ei kumpaakaan. Nämähän ovat pieniä asioita. Mutta jos me asetumme jo näissä asioissa sellaiseen muottiin, jossa pitää leikata jotakin pois että mahdumme. Niin mitä tapahtuu oikeasti tärkeissä asioissa.

Vaikkapa tässä tämän sunnuntain evankeliumissa, jossa meille annetaan tarkka ohje. Kristinuskossa ei ole kyse esimerkkikristittyjen seuraamisesta. Kristinuskossa ei ole kyse Jeesuksen seuraamisesta. Kristinuskossa on kyse Jeesuksen seurassa olemisesta. Siinä on iso ero. Jeesuksen seuraamisesta pitää muistaa, mitä Jeesus sanoi. Me emme pysty seuraamaan sitä tietä, jonka hän kulkee. Samalla tavalla me emme pysty kulkemaan kenenkään muunkaan tietä. Saamme siis kulkea omaa tietämme – ja olla Jeesuksen seurassa. Ja Jeesuksen seurassa olemisessa ei ole koskaan kyse jonkin tietyn asian tekemisestä. Siinä on kyse vain Jeesuksen ja minun välisestä suhteesta. Siitä mitä Jeesus on minulle.

Ja Jeesus tahtoo olla sinulle ja minulle vain Vapahtaja. Äsken laulamassamme virressä pyysimme: Sydäntäni ohjaa, anna minun, Herra, armossasi kasvaa olla ihminen. Ei tuossa virressä rukoilla, että saisimme seurata jotain hyvää ihmistä, vaan ennen kaikkea meitä pyydetään olemaan ihminen. Ja kun me olemme ihminen ja kasvamme Herran armossa, painopiste on siinä, että olemme omana itsenämme sellainen ihminen millaiseksi Jumala meitä kasvattaa. Ei sellainen ihminen, joka me yritämme itse olla seuraamalla ja matkimalla vaarallisella tavalla jotakin esimerkki-ihmistä tai kristittyjä, olkoonpa hän vaikka köyhä leski, joka oli valmis luopumaan kaikesta laskelmoimatta tulevaisuuttaan.

Esimerkilliset kristityt ovat vaarallisia, koska alamme seurata heitä!

Meitä kutsutaan olemaan Jeesuksen seurassa, ja se on paljon enemmän.

kirkkoherra Jeremias Sankari