Lähimmäinen

Saarna Pyhän Olavin kirkossa 14. sunnuntai helluntaista 29.8.2021

Ruut 1: 8-11, 14-18;   Mark.12: 41-44

 

Tänään saarnassani pysähdyn kanssanne hetkeksi Vanhan testamentin lukukappaleen Ruutin kirjan äärelle. Asetelma on herkullinen. Onhan kyse anopista kahden miniänsä kanssa. Miten rakkaus ja huolenpito toteutuvat paljon parjatussa lähisuhteessa. Lisäksi Ruutin valinta lähteä anoppinsa mukaan kertoo meille yhden pakolaisen tarinan.

Viime päivinä uutiset Afganistanista ja lukuisista ihmisistä, jotka etsivät turvapaikkaa ja ulospääsyä maasta ovat koskettaneet meitä uutiskuvissa. Pakolaisuus ja lähimmäisten auttaminen on jälleen hyvin ajankohtaista. Uhkakuvien ja pelkojen keskellä on vaikea asettua kaukaisten ihmisten hätään. Uutiskuvat ovat ahdistavia. Mutta kauhistelu ja tilanteen päivittely ei auta mitään. Seurakuntalainen fi. sivulla mm. rohkaistaan: Rukous auttaa. Se on parasta, mitä voimme tehdä Afganistanin kansan ja kristittyjen hyväksi.

Open Doors järjestö on jakanut puolestaan omilla nettisivuillaan viisi rukousaihetta Afganistanin vaikeaan tilanteeseen, joihin kaikkia uskovia kristittyjä kutsutaan. ”Rukoile pienen kristityn joukon puolesta. He kulkevat äärimmäisen varuillaan ja ovat epävarmoja kehen luottaa. Rukoile heille voimaa, viisautta ja yliluonnollista rauhaa Jumalan lupauksista. Rukoile pakolaisten, naisten ja sairaiden puolesta. Rukoile, että maasta ei tule ääriliikkeiden pesäkettä. Meitä kristittyjä kutsutaan rukousrintamaan kaukaisten lähimmäistemme puolesta”.

Myös Ruutin kirja voi auttaa avartamaan Jumala-kuvaamme. Millainen on Jumala, johon tänään uskon? Miten hän toimii? Mihin hän minua ja sinua tänään kutsuu? Uskonko rukouksen voimaan? Jaksanko luottaa? Jos itse et osaa rukoilla tai luota, että rukouksiasi kuullaan. Voit pyytää tuntemaasi luotettavaa kristittyä rukoilemaan puolestasi. Raamatun lehdiltä voimme lukea, kuinka Jumala pystyy muuttamaan hallitsijoiden sydämiä, olosuhteita ja mitä vain. Hän auttaa, lohduttaa, vahvistaa, tukee, parantaa, opettaa ja herättää kuolleista ja luo uutta.

Ruutin kirja neljä lukua on Raamatun kauneimpia kirjoja. Siinä ei ole pettureita eikä konnia, siinä ei ryhdytä palvelemaan epäjumalia eikä käydä ainuttakaan sotaa. Lisäksi se avaa huikean näköalan yli koko Vanhan testamentin aina Uuteen testamenttiin saakka. ( Uuden testamentin alussa Jeesuksen sukuluettelossa mainitaan Ruutin, moabilaisen muukalaisnaisen nimi, josta tuli yksi Jeesuksen esiäideistä. Tämän lisäksi mainitaan myös Tamar, Rahab ja Batseba, jotka kaikki ovat muukalaisia. Matteus tähdentänee tällä pelastuksen kuulumista kaikille kansoille. Jumala ei katso ihmisen syntyperää.)

Taustakertomukseen sisältyy kyllä dramatiikkaa. Betlehemiläinen pariskunta, Elimelek ja Noomi, ovat muuttaneet kahden poikansa kanssa nälänhädän vuoksi naapurimaahan Moabiin. Noomin nimi merkitsee ”onnellista”, joten se kertoo jotakin hänen elämänsä aikaisemmista vaiheista. Moabista leipä ei loppunut niin nopeasti kuin Juudeasta, sillä maassa oli sateettomana aikanakin vettä virtaava Arnon joki sekä muita pienempiä jokia. Vieraalla maalla Elimelek kuolee. Sitten pojat ottavat moabilaiset vaimot nimeltään Orpa ja Ruut. Myöhemmin myös pojat kuolevat, joten Noomi jää yksin miniöittensä ja oman pitkittyneen surutyönsä kanssa. Kolmen läheisimmän ihmisen kuolema ei voi olla jättämättä jälkiään heidän elämäänsä.

Kun ruokatilanne Noomin omalla maalla paranee, hän haluaa muuttaa sinne takaisin. Miniät aikovat lähteä mukaan, mutta Noomi saa suostuteltua toisen heistä jäämään omalle maalleen. Ruut ei suostu, vaan haluaa seurata Noomia, minne tämä sitten meneekin. Tässä yhteydessä Ruut sanoo kauniit sanat, joita on sittemmin siteerattu eri yhteyksissä, mm. kihlajais-  ja hääseremonioissa. Ruut sanoi: ” Älä pakota minua eroamaan sinusta, ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon.”

Noomi ja Ruut palaavat Betlehemiin. Ruutin elämäntarinassa lähimmäisyys merkitsee erityisesti elämän jakamista.  Ruut on valmis jakamaan koko elämänsä hänelle tutun ihmisen kanssa, jopa tuntemattomassa maassa. Anopin ja miniän välille rakentuu kohtalonyhteys. Samalla se näyttää merkitsevän vahvaa sitoutumista aina kuolemaan asti. Nykyisin voisi puhua jopa ripustautumisesta. Tätä kertomuksen jatko ei kuitenkaan vahvista.

Ruut tekee merkittävän elämänvalinnan. Se on hänelle hyppy tuntemattomaan. Samalla Ruut tuntee, että hänen ja anopin välille on syntynyt luja side. Tuossa siteessä on kyse myös uskon yhteydestä. Hän on varmasti tietoinen anoppinsa uskosta ja jumalanpalveluksesta. Ruut haluaa palvella Noomin Jumalaa ja jakaa elämän samassa yhteisössä.

Kertomuksen naiset nivoutuvat hyvin yhteen. Elämä on koulinut heitä. Noomi osoittautuu neuvokkaaksi ja Ruut päättäväiseksi. Ruut on uusissa olosuhteissa aloitteellinen, ahkera ja sopeutuvainen. He onnistuvat pääsemään uuteen alkuun toisiaan tukien ja täydentäen.

John Vikström kirjoittaa: ”Ruutin sanoissa kuulemme sydämen puhetta. Tämä on palavansydämen kieltä – ei kylmän ja laskelmoivan järjen kieltä. Näin puhuu se, joka kaiken epävarmuuden keskellä on löytänyt ihmisen, johon saattaa turvautua, johon voi luottaa. Näin puhuu ihminen, joka kaikkien vaarojenkin keskellä on saanut rohkeutta, jota vain luottamus, toisin sanoen usko, toivo ja rakkaus voi antaa. Näin puhuu se, joka on saanut rohkeutta lähteä liikkeelle varovaisten, varoittelevien äänten keskeltä. Näin puhuu se, jolla on innoittava ja velvoittava näky. Näin puhuu se, jolla on unelma, liikkeelle saava ja tietä viittoittava unelma – ” minne sinä menet sinne minäkin menen. ”  Ruut pieni ja heikko ihminen, luja luottamuksessa, suuri uskollisuudessa ja rakkaudessaan. Ruut on uskon esikuva.

Pienen ihmisen elämänvalinnat saattavat olla merkitykseltään kauaskantoisia. Maahanmuuttaja, vierasmaalainen Ruut toimi Jumalan pelastushistorian osana. Jumala johdattaa ja kuljettaa salattuja tietään. Ruut uskaltaa jättää elämänsä kokonaan Jumalan käyttöön.

Päivän evankeliumin leskivaimossa on samanlaista uskon luottamusta Jumalan huolenpitoon kuin Ruutin elämässä. Köyhä leskivaimo antoi koko elämänsä lahjaksi Jumalalle. Nainen luotti siihen, että antaessaan köyhänä kaikkensa Jumalalle, hänestä pidettäisiin huolta monin verroin. Ruut ja leskivaimo jättivät elämänsä suurempiin käsiin.

(saarnassa lainattu ajatuksia Eero Junkkaalan kirjasta Ihanat naiset sekä P. Niemelän kirjasta Mannaa taivaasta)

 

pastori  Katri Ylönen