Hyvä Paimen

Saarna Pyhän Olavin kirkossa 18.4.2021, 2. sunnuntai pääsiäisestä

Joh. 10:1-10

 

Mistä äänestä sinä pidät? Mikä tai mitkä äänet saavat sinut levolliselle mielelle? Millainen ääni tuntuu houkuttelevalta?

Pieni lapsi rauhoittuu kuullessaan vanhemman äänen ja vaikkapa tuutulaulun hyräilyyn. Metsän rauhoittavasta vaikutuksesta puhutaan; jo varttitunti luonnossa laskee verenpainetta. Eiköhän siihen osaltaan vaikuta tuulen suhina, lehtien havina, lintujen laulu tai laineiden liplatus. Jollekin toiselle kauneimpia ääniä on se, kun hevosvoimat ja kilowatit ulvovat.

Musiikin kuunteleminen on melkein jokaisen harrastus. Joku kuuntelee musiikkia kovaa, toinen hiljaa. Tasainen kaiken läpäisevä matala bassorytmi saa hyvälle mielelle; keho resonoi musiikin kanssa. Tai sitten hiljaisuudessa kuuntelee piano pianissimoa ja nauttii klassisen musiikin nyansseista.

Pienten kenkien kopistelu tai lapsen huuto tai itku kertovat siitä, miten elämä jatkuu. Siksi sekin voi saada hyvälle mielelle. Ja rakastuneet nauttivat kuunnella toistensa ääntä.

Ihminen pyrkii sinne, missä on tuttu ääni. Ihminen pyrkii sinne, missä on hyvä olla.

Jeesus puhuu siitä, miten hänenkin äänensä voi olla tuttu ääni. Miten hänen äänensä on sellainen, minkä luokse on helppo ja hyvä tulla. Jeesuksen suoraa ääntä ei kukaan kuule. Jeesuksen äänenä tässä maailmassa olemme vain me, hänen seuraajansa, kirkko. Millaisen Jeesuksen äänen itsekukin meistä antaa toisille ihmisille?

Olisi helppo sanoa, että Jeesuksella on yksi ja sama ääni, jota meistä jokaisen pitää välittää muille ihmisille, jotta he voivat seurata Jeesusta. Onhan yksi Jeesus Kristus.

Mutta kun näin mietimme, pitää palata siihen mistä äänestä minä pidän ja mistä äänestä sinä pidät. Millainen ääni tuntuu ihmisestä houkuttelevalta. Kuten alussa sanoin, niin eri ihmisille houkutteleva ja tuttu ääni voi olla hyvin erilainen, jopa suorastaan vastakohtainen.

Siksipä Jeesuksen äänen – tai äänien on oltava tässä maailmassa sellaisia, jotka mahdollisimman moni tuntee tutuksi ja kutsuvaksi. Samalla tämä antaa meille vihjeitä siitä, millaisia kristittyjen tulee olla. Tuskin kovin monet tuntevat olonsa hyväksi ja äänen houkuttelevaksi sekä bassorytmissä että klassisen musiikin konsertin hiljaisissa kohdissa. Tai sekä kuunnellessaan lehtien havinaa että moottorien ulvoessa. Ei ole kahta samanlaisista äänistä pitävää ihmistä.

Sen tähden eivät Jeesuksen seuraajatkaan voi olla vain yhdenlaisia. Äänien rikkaus syntyy siitä, että jokainen on erilainen. Jeesuksen antama yltäkylläinen elämä on siksi jotakin aivan muuta kuin joku tietty tapa elää. Yltäkylläinen elämä on aina ainutlaatuista, juuri sinulle tarkoitettua elämää. Se ei ole mitään kopioelämää. Ei Jeesuksen entisten tai tämän ajan opetuslasten tapaista elämää, eikä sellaista elämää mitä Jeesus eli.

Siksi se kutsu ja se ääni, joka on kutsunut meitä, ja jolla me puolestamme kutsumme muita, on aina erilainen. Eikä meidän edes tarvitse kulkea yhtä ja samaa tietä, sillä ei täällä maan päällä ole Jeesusta, jota seurata johonkin tiettyyn suuntaan, vaan erilaisia Jeesuksen seuraajien porukoita. Joissakin me tunnemme olomme kotoisaksi. Mutta on suuri harha kuvitella, että vain tässä minun kanssa samanmielisten porukassa olisi ainoa totuus ja ainoa Jeesuksen ääni.

Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo puhui tällä viikolla Radio Dein haastattelussa siitä, miten kirkossamme on erilaisia pelastusnäkemyksiä. Siihen liittyvässä keskustelussa tätä pidettiin sekä hyvänä että huonona asiana. Minusta tämä liittyy myös siihen, millaista Jeesuksen ääntä seuraamme ja millaisen Jeesuksen äänen haluamme kuuluvan.

Me pelastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Mutta eivät nämä sanat vielä ole sitä tuttua ja houkuttelevaa ääntä, mistä evankeliumi puhuu. Siinä on liian monta sanaa, jotka voidaan määritellä hyvin monella tavalla. Ei maailma, eikä edes kirkko tai uskomme, siihen kaadu, että joku painottaa enemmän hyvää elämää ja elämän muutosta ja joku toinen sitä, että saat olla oma itsesi ja sellaisena armo ulottuu sinuun. Tai siihen, että toinen korostaa oman uskon varmuutta ja toinen sitä, että koskaan ei voi tai saa olla varma omasta uskostaan. Liika yksimielisyyden vaatimus pahimmillaan hävittää kokonaan Jeesuksen äänen melkein kaikkien elämästä, tai tekee sen niin tuntemattomaksi, että siihen ei halua tulla mukaan.

Kirkon ykseys, jota minä pidän tärkeänä, on eri asia kuin yksiäänisyys. Kun tässä saarnassa on puhuttu erilaisista äänistä, niin vielä yhden ääninäkökulman tuo kuorolaulu. Vaikka kuorossa on eri äänialoja ja jokaisella oma stemmansa, eli ne nuotit mitä kukin laulaa, niin yhdessä muodostuu yhteen soiva moniäänisyys. Jospa sellainen olisi Jeesuksen ääni tässä maailmassa. Ja moderniin musiikkiin kuuluu sekin, että välillä ihan tarkoituksella soi riitasointuja. Ja elävään elämään, että aina äänet eivät soikaan täydellisesti yhteen tai on virheen takia riitasointuja. Siksi riitasointuja pitää olla myös kirkon kutsuessa; usko ja Jeesuksen seuraaminen eivät saa näyttäytyä liian valmiina, vaan siihen kuuluvat elämän rosot.

Taivaassa eivät soi vain harput, koska se ei ole monelle kutsuva ääni. Eiköhän sielläkin ole läsnä äänien moneus. Miksei siis maan päälläkin.

 

kirkkoherra Jeremias Sankari