Jeesus, maailman valo

Saarna Hartolan kirkossa 6.1.2021, loppiainen

Joh. 8:12

Viimeisen kuukauden aikana olen ihaillut facebookissa toinen toistaan kauniimpia valokuvia tästä rakkaasta kirkostamme, jonka sisältä loistaa lämmin valo. Yksinkertainen idea lukittujen ovien aikana osoittautui ajatusta paljon suuremmaksi asiaksi. Kirkko joka loistaa lämmintä valoa on osoittanut tärkeytensä. Ja tuota tärkeyttä on haluttu jakaa toisillekin. Kaikkein kauneimmillaan tuo sisäinen valo oli jouluna, kun muut valot oli sammutettu hautausmaalta ja kirkon ympäriltä, jotta hautakynttilöiden ja kirkon sisältä tuleva valo pääsivät kunnolla oikeuksiinsa.

Tämän loppiaisen tekstien äärellä olen pohtinut mahtaako kirkosta loistavaa valoa kuvata paremmin loppiaisen evankeliumissa mainittu tähti, jota tietäjät seurasivat, vai lukemani sanat Jeesuksesta maailman valona.

Tässä voisi todeta, että molempi parempi.

Hartolan kirkonkylän joulumaisemaan kuuluu jouluyönä syttyvä tähti, joka loistaa seimen yllä kirkon seinustalla. Sen tarkoitus on kutsua katsomaan riittävän täydellistä seimeä. Siellä on Jeesus-lapsi.

Matteus kertoo omassa jouluevankeliumissaan idästä tulleista tietäjistä. Heille uusi kirkas valo taivaalla oli riittävä syy lähteä liikkeelle. Uuden tähtitaivaan kohteen ilmestyminen tulkittiin siihen aikaan yleisesti suuren hallitsijan syntymän merkiksi. Sellainen oli myös idästä tulleiden tietäjien viesti perille päästyään: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Tietäjät matkustivat kumartamaan kuningasta, Jeesus-lasta. Mikäli siis ajattelen tietäjäkertomuksen kuvaavan hyvin valaistua kirkkoa, niin silloin ajattelen, että kirkko kutsuu kumartamaan Jeesus-lasta. Minä en ole odottanut enkä odota, että ihan konkreettisesti joku kumartaisi kirkon edessä, koska sisältä valaistuna se kuvaa Jeesusta. Vaikka täytyy tunnustaa, että yhden kerran autolla ohiajaessani huomasin, miten joku oli kirkon parkkipaikalla kumartuneena – ottamassa maan tasalta kuvia kirkosta.

Enemmän ajattelen kumartamisen olevan kuvainnollisempaa. Jokainen kuva, joka kirkosta on otettu, kertoo kirkkorakennuksen merkityksestä. Ja siitä ei ole kaukana kirkon merkitys sinä tähtenä joka ohjasi tietäjät Jeesuksen luo. Onhan kirkko ohjannut monen askeleet kirkon luo ihailemaan – kumartumaan joulun ihmeen ja Jeesuksen äärellä. Siksi valot kirkossa ovat se tähti, jonka avulla itämaan tietäjät löysivät Jeesus-lapsen.

Mutta evankeliumin tähti oli 2000 vuotta sitten. Sen sijaan Jeesus sanoo olevansa maailman valo, ei vain tuolloin 2000 vuotta sitten, vaan myös vuonna 2021.

Lukemani kohdan Minä olen maailman valo. Se joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo olen lukenut satoja kertoja kastejuhlassa luovuttaessani kastekynttilän yleensä lapsen äidille. Kastekynttilä on vain kynttilä. Kirkon valot ovat vain kirkon valot. Silti ainoa keino edes jollakin meille ihmisille sopivalla tavalla yrittää ymmärtää Jeesusta on yrittää käyttää kuvainnollista kieltä ja konkreettisia esimerkkejä. Ja siksi kirkon sisältä loistava lämpimän valkoinen valo läpi pimeän joulukuun kuvaa hyvin Jeesuksen merkitystä.

Jeesus maailman valona on paljon laajempi asia kuin pimeyden voittava valo. Maailman valona Jeesus kuvaa sitä muutosta joka on mahdollinen ihmiselämässä. Elämään kuuluu paljon vaiheita ja aikoja, jolloin on vaikea uskoa tai nähdä ympärillä valoa. Oman elämän raskaus tekee elämästä yhtä pimeää kuin on syksyinen pimeys ennen lumen satamista. Raskautta tuovat sairaudet, ahdistus, pelko, syyllisyys. Jotakin siitä ehtii itse kunkin elämään. Jos ei juuri nyt niin jossakin vaiheessa.

Syvimmiltään kristillisessä uskossa on kyse luottamuksesta ja toivosta. Sellaisesta joka ei kiellä elämään kuuluvia raskaita hetkiä. Ei yritä selittää niitä pois. Mutta niiden keskellä on selittämätön valo ja luottamus. Voi olla, että sairauden keskelle tulee turvallisuutta, ahdistuksen keskelle levollisuutta, pelkojen keskelle rohkeutta katsoa elämään eteenpäin ja syyllisyyden keskelle anteeksiantamuksen lupaus. Tai sitten on vain valo, jonka kanssa kohdata sairaudet, ahdistukset, pelot ja syyllisyyden.

Tuskin moni meistä kykenee järjellä selittämään, miksi sisältä valaistu kirkko tuntuu niin hyvältä, kauniilta, tärkeältä osalta Hartolan kirkonkylän kuvaa. Samalla tavalla järjellä selittämätöntä on, että Jeesus on maailman valo, jota seuraava ei kulje pimeässä, vaikka elämä olisi pimeyttä täynnä. On olemassa Kristus-valo, joka osoittaa tien ja johdattaa. Ensin vaellustamme täällä maan päällä. Ja lopulta lahjanaan iankaikkiseen elämään, jota varten meidät alun perin on luotu.

Viime kädessä ei ole merkittävää, mitä tunteita tai kokemuksia kirkon sisältä loistava valo meille tuottaa. Ei sekään ole ratkaisevaa, auttaako se meidän elämme piinallisiin asioihin. Koska valo, seimen tähti ja Jeesus-valo ovat omana itsenään tärkeitä. Ne ovat Jumalan tapa toimia meidän keskellämme, kutsua meitä siihen luottamukseen, jonka turva Jumalassa voi antaa täällä maan päällä omaa tietään kulkevalle pyhiinvaeltajalle. Joka jossakin mielensä sopukassa havaitsee ja iloitsee valosta, jonka Jumala on meille antanut kun hänen kirkkonsa on valaistu.

 

kirkkoherra Jeremias Sankari