Jeesuksen nimessä

Saarna Hartolan kirkossa 1.1.2022, uudenvuodenpäivä

Luuk. 2:21

Tänään tekisi mieli katsoa taaksepäin. Miettiä mitä kaikkea viime vuosi piti sisällään. Miettiä sen onnistumisia ja epäonnistumisia. Luoda siitä jonkinlainen kokonaiskuva. Mutta Jumala pelastaa.

Ja Jumala pelastaa on aina futuuri. Se katsoo vain ja ainoastaan eteenpäin. Se ei katso taaksepäin. Ja siksi tänään tässä saarnassa en mieti menneitä enkä murehdi niitä, vaan katse on tiukasti suunnattuna eteenpäin, edes sivuille vilkuilematta.

Kristillinen usko on monella tavalla salaisuus, jota on vaikea ymmärtää ja vaikea uskoa. Epäusko ja epäily ovat paljon vahvempia asioita kuin usko. Mutta Jumala pelastaa on indikatiivissa ja kertoo asiasta, joka ei ole epävarma tai jota pitäisi pohtia.

Juuri siksi Jumala pelastaa on monesti liian vaikea lause, vaikka siinä on vain kaksi sanaa. Mutta nuo kaksi sanaa eivät ole helppoja sanoja. Niihin molempiin sisältyy valtavasti tunnelatausta, eikä pelkästään positiivista.

Jumala on vaikea sana. Se sana asettaa ihmisen jonkin alapuolelle. Sen jälkeen ihminen ei olekaan enää oman elämänsä sankari ja valtias. Jumala muistuttaa siitä, että ihminen ei ole yksin ja kaiken keskipiste, vaan osa jotakin suurta ja valtavaa. Se sana tekee ihmisestä auringon sijasta planeetan tai kuun tai pienen hiukkasen suuressa kokonaisuudessa.

Jumala vie meistä sen itseriittoisuuden ja vallan, johon meillä on halu. Että saamme itse päättää asioistamme. Että olemme riippumattomia ja vapaita. Jumala muistuttaa elämän tosiasioista. Kukaan ei ole täydellinen yksinään. Jokainen on toisesta riippuvainen. Jumala on. Silloinkin kun ihminen pyrkii elämään ilman Jumalaa.

Mutta yhtään helpompi ei ole sana pelastaa. Ei ihminen odota ja toivo ja pyydä, että hänet pelastetaan. Vain luuseri, asiansa sotkenut ihminen tarvitsee pelastajaa ja pelastusta. Mieluummin ihminen on se, joka pelastaa ja auttaa toista, ainakin silloin kun se huomataan. Ihminen on kutsunut itsensä tekemään sankaritekoja. Ja sellainen ihminen ei tarvitse jotakin, joka pelastaa hänet, koska ei ole mitään mistä pelastaa.

Hyväksymällä sanan pelastaa ihminen tunnustaisi, että hänellä voi mennä huonosti, että elämä ei menekään omien suunnitelmien mukaan. Sen tähden mennä sanomaan ihmiselle, että Jumala pelastaa, on hänen itselleen luomansa kuplan puhkaisemista. Ja kuka oikeasti haluaa pois kuplasta, jossa on hyvä olla.

Ja koska näin on, ja koska tunnistan itsessäni juuri noita piirteitä, sitäkin suuremmalla syyllä noista kahdesta sanasta muodostettu lause on niin tärkeä. Jumala pelastaa.

Se lause ei ole pirujen maalaamista seinälle, että jotakin pahaa tapahtuu. Se on sen muistuttamista, että elämässä tarvitaan muutakin kuin reipasta seikkailumieltä. Vaikka sitäkin tarvitaan.

Onpa kuinka reipas, niin jotakin tapahtuu. Välillä v-sanat lentävät ilmassa, tai tarvitaan toisen neuvoa, tai voimat vain uupuvat. Ja sitten voi olla niinkin, että mieltä painaa paha olo. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta kun olisi jonkinlainen lupaus siitä, että taakse ei tarvitse olla koko ajan katsomassa. Kun joskus joku olisi armollinen, vaatisi vähemmän, antaisi luvan levätä.

Sitä on Jumala pelastaa.

Ja vaikka isonkaan ihmisen katse ei yllä kovin kauas taivaanrannan suuntaan, niin eteenpäin aikaa ja asioita riittää. Ja kaikkien niiden asioiden ja aikojen keskelle tulee kutsu ja lupaus Jumala pelastaa. Silloinkin kun itse luodut rakenteet pettävät ja ihminen on kasvotusten sen itsensä kanssa, joka on muutakin kuin voittoja ja sankaritekoja. Siinä hetkessä läsnä on Jumala, joka katselee ihmistä lempein silmin. Ja Jumala on ollut jo sitä ennen.

Lempein silmin katselija tuo vielä yhden ulottuvuuden ihmisen eloon. Taas vaikeasti ymmärrettävän. Että on myös aika kuoleman jälkeen. Ja sinne liittyvät ne monet asiat, joissa Jumala pelastaa on tässä ja nytkin. Armollisuus on enemmän kuin sitä, että aina ei vaadita kaikkea. Vaatimusten puuttuminen on enemmän kuin lupa välillä hellittää. Ja lepoa on muutakin kuin päiväunet tai kävely rentouttavassa metsässä tai istuminen järven aaltoja katsellen.

Sillä Jumala pelastaa. Ja pelastus on kokonaisvaltainen asia. Sen ydin ja tähtäyspiste on siellä, missä ajalla ei ole enää merkitystä. Mutta siihen kuuluu myös armon ja rakkauden ja hyväksynnän sanominen ääneen jo tässä ja nyt. Sinä riität. Sinä kelpaat. Sinua rakastetaan. Sinä saat anteeksi. Niihin sanoihin kiteytyy tämän uudenvuodenpäivän evankeliumi ja sen muistutus Jeesus-nimestä. Jumala pelastaa.

kirkkoherra Jeremias Sankari