Levähdä hetkinen Sanan äärellä

Seurakunnan työntekijöiden hartauksia.

 

LUONNON RAUHASSA

Aurinkoinen kevätpäivä istun, katselen ja kuuntelen. Mustarastas kannon nokassa aivan lähietäisyydellä – miten iloisesti ja kirkkaalla äänellä se visertää. Keltainen nokka ammollaan kohti taivasta riemullista laulua. Tuntuu, että koko lähimetsä kaikuu laulun voimasta. Ei se arkaillut laulaessaan – lauloi minullekin, joka hämmentyneen olen viikkoja kulkenut korona kevään uutisten ja rajoitusten myllerryksessä.

Huiluääninen melodia linnun laulussa luonnon omassa konserttisalissa nosti mielen keveisiin tunnelmiin. Talven selkä on taitettu ja uusi luomiskausi alkaa kutsuen mukaan keväiseen seikkailuun metsän suojaan. Tuomi on jo ehtinyt avata hennon vihreät lehden alut kohti sinistä pilvetöntä taivasta. Sinivuokkomättäitä siellä täällä koivikon lomassa. Ensimmäisiä kevään kukkijoita.

Opettelen pyhää huolettomuutta vain olemalla ja katselemalla. Lintu ja kukka ovat opastajina. Muistan Raamatun lupauksen Jumalan huolenpidosta: ” Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne.

Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta”. (Matt.6:26,28.)

Nyt on tärkeää pitää huolta itsestä ja lähimmäisistä. Tainionvirran seurakunta ja sen työntekijät haluavat olla ihmisten apuna ja tukena poikkeusaikana ja sen jälkeenkin. Kuunnellen, toivoa ylläpitäen ja auttaen mahdollisuuksiemme mukaan. Normaaliaikoihin paluu voi kestää vielä pitkään, mutta sen tähden on hyvä etsiytyä aika ajoin Luojamme luoman luonnon keskellä. Missä on sinun mielenmaisemasi?

Missä koet, että elämä virtaa ja mieli on kevyt?

”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet”. (Matt.6:34)

Katsokaa taivaan lintuja ja katsokaa kedon kukkia! Kohtaamisissa niin luomakunnan kanssa kuin lähimmäisten kanssa rakentuu elämän mieli. Pienikin ohikiitävä läsnäolon hetki on merkityksellinen. Siunaa minulle, Jumala mitä kuulen, näen ja kohtaan.

Iloa kevään ihmeistä!

 

Katri Ylönen, seurakuntapastori

 

***

 

ISÄN KÄSI, SYDÄMEENI

”Kalla, kallis Isa käsi” on alkuperäinen otsikko virolaisen Jaan Lattikin sanoittamasta ja August Topmanin säveltämästä virrestä 372. Lattik oli pitkän elämäntyön tehnyt pappi, Viron parlamentin jäsen, ministeri sekä Liettuan lähettiläs. Vuonna 1944 Lattik pakeni neuvostomiehitystä Ruotsiin missä hän jatkoi papin työtä. 

”Isän käsi, sydämeeni anna rauha taivaasta, ettei liekki rukouksen koskaan sammu minusta. Olkoon armon taivas auki myöskin murheen aikana, että aina uskon silmin 
Isää saisin katsella.” 

Ahdistuksen aikana on Jumala lähempänä kuin koskaan. Rukouksen tie on ainoa lohdutus uskovalle. Se antaa voimaa ja luo turvaa. Vaikka emme voi nähdä Jumalaa voimme kohdata Hänet sanassa ja rukouksessa.   

”Salli olla lähelläsi, rakas taivaan kuningas, elämäni kuormat jättää ristin juureen, laupias. Siitä löydän lunastuksen, täyden rauhan sydämeen. Murheissakin autuaana 
jatkan matkaa taivaaseen.” 

Jeesus on uhrannut henkensä meidän puolestamme ristillä. Siinä Jumalan rakkaus ihmisiin tuli näkyväksi. Voimme luottaa, että Jumalan armollisuus on meidän tukenamme myös vaikeina aikoina.  

Sydämen rauha tule Jumalalta. Toivonamme on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Sen tähden voimme Jumalaan luottaen jatkaa matkaa myös keskellä elämän myrskyjä.  

Jaak Luts, kanttori