Tyytyväinen

 Selailin Raamattua Psalmien kohdalta ja katseeni kiinnittyi psalmiin 131.

Osaansa tyytyvän rukous ” Herra, sydämeni ei ole korskea eivätkä silmäni ylpeät. Minä en tavoitellut suuria, en pyrkinyt liian korkealle. Ei, olen löytänyt rauhan, mieleni on tyyni. Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin minun mieleni on levollinen”.

En tunne olleeni aina osaani tyytyväinen, olisin halunnut sitä, tätä ja tuota, tehdä merkityksellisiä tekoja tullakseni huomatuksi, osallistua kaikkeen, jotta tuntisin itseni tarpeelliseksi ja minut hyväksyttäisiin. Stressitasot korkealla ja kalenteri täynnä kaikkea ei tuo rauhan tunnetta. Välillä elämä on pysäyttänyt rajustikin, kun en ole pysähtynyt miettimään mikä on minun tehtäväni tässä elämässä. Kun vihdoin ymmärsin tämän, vastaus oli yksinkertainen, niin yksinkertainen, että tarvittiin monta ”opetustilannetta” toisten ihmisten kanssa. Hyväksymällä itsensä sellaisena kuin on ja hyväksymällä toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat, auttaa jo paljon mielenrauhan saavuttamiseen.

Omaa ajatteluaan ja käytöstään voi muuttaa, jos haluaa, samalla muuttuu suhde toisiin ihmisiin ja tilanteisiin, ja huomaa miten paljon helpompaa on olla. Pysähtymällä miettimään mikä on itselle ihan oikeasti tärkeää ja hyväksymällä tämänhetkisen elämäntilanteen. Ei minusta tullut huippupalkkaista johtajaa, ei lehdissä näkyvää julkkista, ei somevaikuttajaa. Tuli kolmen lapsen äiti, joka on etsinyt itseään ja paikkaansa tässä maailmassa. Ja sitten on ne läheiset ja ystävät, jotka ihan oikeasti hyväksyvät minut tällaisena kuin olen, keskeneräisenä, kun vain huomaa heidän olevan siinä, vierellä. Kiitos Jumala, kun annoit heidät vierelleni.

Kiitos Jumala, kun annoit tämän elämän.

Susanna Helin, emäntä