Uskonpuhdistuksen muistopäivä

Saarna Sysmässä 29.10.2023, uskonpuhdistuksen muistopäivä

Matt: 16:1-4

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.

Tänään ollaan perusasioiden äärellä.

Toisaalta on sadonkorjuun kiitosjuhla. Ollaan siis ihmisenä olemisen fyysisen puolen perusasioiden äärellä. Ja kun on uskonpuhdistuksen muistopäivä, niin ollaan ihmisenä olemisen hengellisen puolen perusasioiden äärellä.

Sen jälkeen kun keväällä siunattiin touko Liikolan Syrjälässä, on moneen kertaan luettu taivaan merkkejä – tai nykyaikaisemmin katsottu sääennusteita. Milloin on kaivattu sadetta, milloin poutaa. Nyt on lokakuu, ja sato on koottu. Taivaan merkkejä lukemalla voi hieman vaikuttaa koottavaan satoon, mutta viime kädessä Jumala säätää, tai sää määrää. Osa sadosta on tänään alttarin ääressä. Kiitollisena saamme siunata kuluneen kesän sadon. Onpa sekasyöjä tai vegaani, kaupunkilainen tai maalainen, ravinnolla on jokaiselle yhtä tärkeä merkitys.

Jeesus sanoo, että taivasta osaamme lukea, mutta emme aikojen merkkejä. Maailman uutiset ovat olleet viime vuosina sellaisia, että harva on osannut lukea aikojen merkit oikein, onpa sitten kyse koronasta, Venäjän hyökkäyssodasta tai vaikkapa terrorismista Ruotsissa. Ja aikojen merkkejä on sekin, miten minun elämäni aikana, kuudessakymmenessä vuodessa, Suomi ja koko maailma on muuttunut. Kotikylän peltoja on metsitetty, ja jäljelle jääneitä viljelee yhä harvempi maanviljelijä. Koulut ja lapset ovat melkein loppuneet. Samaan aikaan koko maailma on paljon lähempänä meitä. Me katsomme samoja televisio-ohjelmia. Me tiedämme yhtä nopeasti mitä tapahtuu maapallon toisella puolella kuin mitä tapahtuu kotikylässä. Eipä olisi 11-vuotiaalle keskikoulunsa 50 vuotta sitten aloittaneelle kukaan osannut kertoa, mitä aikojen merkit kertovat hänen tulevaisuudestaan. Ja yhtä vähän aikuinen Jeremias muutama vuosikymmen sitten tai tänään osaa lukea aikojen merkkejä.

Mutta Jeesus viittasi toisenlaisiin aikojen merkkeihin. Siitä hän antaa vihjeen puhuessaan Joonasta. Mereen heitetty Joona oli kolme päivää valaan vatsassa. Hautaan laitettu Jeesus oli kolme päivää haudassa. Fariseukset ja saddukeukset, juutalaisten johtomiehet – naisia ei joukossa ollut - eivät osanneet tulkita oikein niitä merkkejä, jotka liittyivät Jeesukseen. He eivät uskoneet Jeesukseen. He pysyivät kiinni siinä, mihin olivat tottuneet eivätkä pysyneet mukana Jumalan suunnitelmissa.

Meidän on turha moittia fariseuksia tai saddukeuksia siitä, että nämä eivät osanneet lukea aikojen merkkejä. Emme osaa mekään. Googlaamalla totesin, että aikojen merkeistä puhuvat vain ne, jotka näkevät kaikessa viimeisten aikojen merkkejä ja - niin minusta tuntuu – pyrkivät pelottelemaan ihmisiä.

Aikojen merkit ovat kuitenkin paljon muutakin kuin pelotteleva puhe lopunajoista. Aikojen merkkien seuraaminen on samalla tavalla asioiden seuraamista kuin maanviljelijän katsoessa säätä ja sääennusteita ja miettiessä oikeaa aikaa kylvölle ja korjuulle.

Uskonpuhdistuksen muistopäivän viettämisen taustalla on Martti Lutherin 95 teesiä oman aikansa kirkon ajanmukaistamiseksi ja ihmisten kohtaamiseksi paremmin. Ihan samaan Jeesus kehottaa puhuessaan aikojen merkkien lukemisesta.

Yksinkertaisesti on kyse siitä, miten me kirkkona ja seurakuntana voisimme kohdata ihmisen niin, että hän kokee tulevansa arvostetuksi omana itsenään. Miten ilosanoma synneistä vapauttavasta Jeesuksesta voitaisiin kertoa niin, että mahdollisimman moni voisi kokea sen koskevan myös häntä. Ilosanoman tehtävä on tuoda iloa ihmisen elämään, ei vaatimuksia ja huonouden tunnetta. Ajan merkkien lukeminen tarkoittaa tänä päivänä juuri tätä.

Minun tehtäväni pappina ei voi olla saada kuulija tuntemaan itsensä huonoksi ja vääränlaiseksi. Sillä sinä riität. Sinä kelpaat. Sinä et ole yksin.

Olin viime sunnuntaina Jyväskylässä Jaakko Löytyn konsertissa. Monien muiden laulujen joukossa hän lauloi kaksi laulua, joiden ääressä mietin aikojen merkkien lukemista. Toinen niistä oli Sateenkaariunet 35 vuoden takaa. Siinä lauletaan

Liian helposti me alistumme      Onhan meidän ainut tehtävämme
Päiviin arkisiin ja harmaisiin    Jatkaa työtä, nähdä näkyjä
Ilman taistelua antaudumme      Pistää likoon koko elämämme
Emme usko enää unelmiin         Että valon näkis eksyvä

ja kertosäkeessä

Vaikka musta-valkoinen ois maailma
Silti oikeus on meillä kaikilla
Nähdä sateenkaaren värisiä unia

Toinen laulu oli Juice Leskisestä kertova Vaikkei uskoiskaan. Sen kertosäkeessä sanotaan: Jumala on vaikkei aina sitä uskoiskaan.

Tätä aikojen merkkien lukeminen on tänä päivänä. Että nähdään uskoa siellä, missä se on vielä pienenä siemenenä eikä tyrmätä sitä vaatimuksilla ”oikeasta uskosta”. Eiköhän se ole aikojen merkkejä, että annetaan kokea iloa pienistäkin uskon löydöistä, vaikka ne eivät olisikaan juuri sellaisia, mikä minulle on tärkeää. Kaiken yläpuolella on kuitenkin Jumalan hyvyys ja rakkaus, joka antaa meille niin sadon ja muun maallisen hyvän kuin uskonkin, heikomman tai vahvemman.

Kirkkoherra Jeremias Sankari