Vuoden vaihtuessa

Minä nostan katseeni vuoria kohti.

Mistä saisin avun?

Vuoden vaihtuessa katseen voi kääntää joko taakse menneeseen. Tai sitten katseen voi suunnata eteenpäin tulevaan. Mutta yhtä lailla katseen voikin suunnata maahan omiin varpaisiin. Tai sitten nostaa ylöspäin. Ei ehkä vuoria kohti, mutta taivasta kohti.

Ja sitä kaikkeahan minä teen. Katsoessani taaksepäin näen yhtä lailla iloa kuin kipua ja vääriä tekoja. Nopeasti tajuan, että ihan samalla tavalla hyvässä ja pahassa meni viime vuosi kuin muutkin vuodet. Ei uutta auringon alla.

Edessäpäin kaikki on paljon hämärämpää. Aivan kuin ottaisin silmälasit pois päästäni enkä näkisi kunnolla kauas. Niinpä edessäpäin on vain niitä asioita, mitä toivon ja mitä pelkään tapahtuvan. Mitään en tiedä, vaikka paljon toivon ja jotain pelkäänkin.

Välillä katseeni on kuin kiinnijääneellä pikkupojalla, joka välttelee katsekontaktia, katselee kengänkärkiään ja kiemurtelee pahan tekemisen jälkeen. Syntejäni minä häpeilen.

Mutta aina joskus silmäni ovat kohti taivasta. Ja toivon mukaan ei ylpeydestä, vaan luottamuksesta. Kaiken jälkeen ja kaiken edessä voin vain kohottaa katseeni ylöspäin ja pyytää apua.

Apua menneeseen ja tulevaan!

Minä saan avun Herralta,

häneltä joka on luonut taivaan ja maan. (Psalmi 121)

Jeremias Sankari, kirkkoherra