ASKELEET 

”Askeleet, uupuneet, yössä yksinäisyyden, vaienneet ovat laulut eilisen ja huomista en vielä nää.

Askeleet uupuneet, minne kuljen tiedä en, kadonneet ovat voimat ihmisen ja jäljelle vain tyhjyys jää.”

Nuoruuteni tuskaisimpina koulukiusaamisaikoina kuuntelin paljon tätä Pekka Simojoen sanoittamaa kappaletta. Itkien, niin syvälle tämän laulun sanat osuivat rikkirevittyyn sisimpääni.

Noista ajoista on kuljettu jo pitkä matka tähän päivään. Yhä edelleen laulun sanat koskettavat. Moninainen itse koettu, vierellä kuljettu ja ympärillä oleva kärsimys pysähdyttää. Kivun ja tuskan äärellä ei ole useinkaan sanoja. Eikä meistä ihmisistä kukaan voi toisen kärsimystä täysin ymmärtää. Ei, ehkä vain pienesti jotain aavistaa.

Kaiken avuttomuuden, hädän ja kivun keskellä voimme kuitenkin rukoilla. Aina.

Sillä on yksi, joka näkee ja tuntee meidän ja läheistemme tuskan. Hän ymmärtää täysin, miltä meistä tuntuu. Ja vaikka aina emme saa sitä vastausta, mitä odotamme, Hän auttaa. Hän, Jeesus.

Hiljainen viikko ja lähestyvä pääsiäinen muistuttavat meitä tästä ristinmiehestä. Hänen kärsimystiestään pilkattuna, häväistynä kohti ristinkuolemaa ja ylösnousemusta. Hän kärsi meidän tähtemme. Hän kuoli ristillä meidän vuoksemme. Hän nousi ylös, jotta meillä olisi elämä.

Simojoen laulu päättyy lohduttaen: ”Askeleet uupuneet, Hän on käynyt saman tien. Sirpaleet kaikki ristin luokse vien, ja alkaa voin taas uudelleen.”

Kivulias voi olla elämän matka. Tuskainen, äärimmäisen rankka. Siltikään rukoukset eivät mene hukkaan. Vaikka kaikki muu pettäisi, vaikka kaikki muut tiet olisivat tukossa, Jeesus pysyy. Hän voi tyhjyydenkin täyttää ilolla ja rakkaudella. Hän antaa uuden alun. Hän antaa elämän.

Oli elämämme millaista tahansa, voimme pyytää Jeesusta matkakumppaniksi. Hän on luvannut kulkea pimeissäkin laaksoissa kanssamme, antaa voiman jokaiseen päivään. Ja viedä meidät kerran Isän luo.

Hiljaisen viikon keskiviikon psalmitekstissä sanotaan: ”Minä olen kurja ja kipua täynnä, mutta sinä, Jumala, autat minut turvaan.” (Psalmi 69:30). Tähän saamme luottaa tänäänkin.

Siunattua pääsiäisaikaa sinulle!

Kirsi Männistö, diakonissa