Jeesus antaa elämän

Jeesus itki.

Pysäyttävä kohta sunnuntain (24.9.) evankeliumitekstissä (Joh.11). Tuossa luvussa kerrotaan Jeesuksen kohdanneen kuolleen Lasaruksen läheiset syvän liikutuksen vallassa. Lasarus oli myös Jeesuksen hyvä ystävä. Jeesuskin suri ja itki.

Minulle tuo pieni lause kertoo paljon siitä, millainen Jeesus on. Hän tuntee tuskamme ja ymmärtää, miltä meistä tuntuu. Surumme saa hänet liikuttumaan syvästi. Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi ja kannat surun lohduttomuutta, tahdon sanoa: Jeesus on kanssasi surussasi, hän kantaa sinua lempeästi ja antaa sinun itkeä sydäntään vasten.

Tuon evankeliumitekstin sanoma on kuitenkin vielä syvempi. Se on sanoma toivosta ja elämästä. Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole."

Meille on annettu lupaus ikuisesta elämästä Jumalan luona. Jeesus kuoli ristillä syntiemme tähden ja nousi ylös kuolleista, jotta meillä olisi elämä. Usko on Jumalan antama lahja. Kasteessa sinulle annettu lahja. Joka uskoo Jeesukseen, saa elää.

Tuo lupaus on totta jo tänään, tässä ajallisessa elämässä, ei pelkästään kuoleman jälkeen. Jeesuksen sovitustyöhön saamme turvata ihan jokaisena päivänä. Kiittää ja iloita siitä ja kaikesta hyvästä, mitä elämässämme on, mutta myös pyytää voimia niihin hetkiin ja aikoihin, kun elämä on vaikeaa ja raskasta. Jeesus kuulee ja auttaa meitä, antaa voiman jokaiseen päivään. Jeesus on tie Taivaaseen, Hän on totuus ja elämä. Hän on elämä jo nytkin, juuri tässä hetkessä.

Rakastetun virren 517 sanoin:

Herra, kädelläsi asua mä saan,
turvallisin käsi päällä maan.
Siellä kaikki saavat uuden sydämen,
rauhan annat haavat sitoen.
Onneni on olla Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.

Sinua siunaten,

Kirsi Männistö, diakoniatyöntekijä