Kuin tuhka tuulessa

Vuodenaikojen vaihtelu tuo elämään toiveikasta odotusta, iloa ja rytmiä. Kevään tulon aistimme jo. Päivissä on enemmän valoa. Helmikuu on vaihtunut maaliskuulle. Auringon valo häikäisee. Kaivan aurinkolasit kaapin kätköistä.

Valo paljastaa myös likaiset ikkunat ja kodin pölykerrokset. Valon voima tuntuu usein keväällä läpitunkevalta. Valo kutsuu uuteen kasvuun. – Olenko valmis? Usein haluaisin edetä hitaammin kuin keväinen luonto.

Kirkkovuosi on myös rikas elämän rytmittäjä. Saan liittyä Vapahtajan elämänvaiheisiin vuosi vuodelta ja ihmetellä näkymättömän maailman todellisuutta. Laskiaisen jälkeisenä keskiviikkona vietetään tuhkakeskiviikkoa, joka aloittaa 40 päivää kestävän paastonajan. Tuhkakeskiviikko on saanut nimensä paastoon liittyneestä tuhkan sirottelemisestä pään päälle. Hartolan kirkossa tuhkakeskiviikon messussa (2.3 klo 18) seurakuntalaiset saapuvat alttarin ääreen ja polvistuvat. Pappi piirtää tuhkamerkin seurakuntalaisen otsaan ja lausuu: ota vastaan katumuksen merkki.

Meitä kutsutaan paastonaikana katumuksen ja mielenmuutoksen tielle. Valo paljastaa syntimme, laiminlyöntimme, välinpitämättömyyden, heikkouden, pimeyden kätköt ja elämän pinnallisuuden. Olen kuin tuhka tuulessa.

Kaunis ulkokuori voi kätkeä ahdistuneen ja särkyneen mielen. Levoton ja rauhaton olo estää näkemästä elämän merkityksen ja kauneuden. Häpeä ja syyllisyys painavat maahan. Kadun sitä pahaa mitä olen tehnyt itselleni ja lähimmäisilleni. Mutta pahaa oloa ei kannata peitellä. Jospa oppisin katsomaan sitä armollisten lasien läpi. Niin kuin Kristus katsoo. Kristus katsoo lempeydellä ja rakkaudella. Häneltä saan viisauden ja voiman mielenmuutokseen. Tie sovintoon on avattu. Jeesus Kristus on kulkenut puolestamme ristin tien. Lopulta kaikki on hyvin. Kätkeydyn turvallisten siipien suojaan.

”Armahda minua, Jumala, sinuun minä turvaan.

Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse”. Ps. 57:2

 

Katri Ylönen, seurakuntapastori