Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Lunta sataa.
Lapsi laittaa kielensä ulos ja yrittää saada lumihiutaleita kielelleen.
Ilo kuplii kutkuttavaksi nauruksi.
”Tehdään enkeli” – pieni hihkaisee ja on jo pötköllään lumessa.
”Pois alta”
Joku huutaa, kun pulkka syöksyy alas leirikeskuksen mäkeä.
Pulkkaan on pakkautunut nuoria ja riemun kiljahdukset täyttävät koko tienoon.
Ilo.
Pieni sana, jolla on elämää mullistava vaikutus.
Jos vaan annan sille tilan.
Ilo syrjäyttää pelon.
Niin kävi paimenille, kun he saivat kuulla ilosanoman.
Vapahtaja on syntynyt!
Tuo ilosanoma muutti ihan kaiken.
”Iloitse, tytär Siion”
Ilo on yhteyttä, ilo tarttuu.
Lapsista, nuorista,
lumihiutaleista, pulkkamäistä.
Pienistä kasvaa isoja iloja.
Sydämen valtaavia.
Vapahtaja, suurin ilo, syntyi pieneksi.
Siellä, missä Hänet otetaan vastaan, pelko väistyy.
Elämä muuttuu.
Vaikka keskeneräisenä pysyy silti, kunnes kerran kyyneleet pyyhitään.
*
Keskeneräisyys on kaunista.
”Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.”
(Sef. 3:17)
Annathan tuon ilon ja riemun tarttua.
Kirsi Männistö, diakoniatyöntekijä
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä