ISÄN KÄSI, SYDÄMEENI 

”Kalla, kallis Isa käsi” on alkuperäinen otsikko virolaisen Jaan Lattikin sanoittamasta ja August Topmanin säveltämästä virrestä 372. Lattik oli pitkän elämäntyön tehnyt pappi, Viron parlamentin jäsen, ministeri sekä Liettuan lähettiläs. Vuonna 1944 Lattik pakeni neuvostomiehitystä Ruotsiin missä hän jatkoi papin työtä. 

”Isän käsi, sydämeeni anna rauha taivaasta, ettei liekki rukouksen koskaan sammu minusta. Olkoon armon taivas auki myöskin murheen aikana, että aina uskon silmin 
Isää saisin katsella.” 

Ahdistuksen aikana on Jumala lähempänä kuin koskaan. Rukouksen tie on ainoa lohdutus uskovalle. Se antaa voimaa ja luo turvaa. Vaikka emme voi nähdä Jumalaa voimme kohdata Hänet sanassa ja rukouksessa.   

”Salli olla lähelläsi, rakas taivaan kuningas, elämäni kuormat jättää ristin juureen, laupias. Siitä löydän lunastuksen, täyden rauhan sydämeen. Murheissakin autuaana 
jatkan matkaa taivaaseen.” 

Jeesus on uhrannut henkensä meidän puolestamme ristillä. Siinä Jumalan rakkaus ihmisiin tuli näkyväksi. Voimme luottaa, että Jumalan armollisuus on meidän tukenamme myös vaikeina aikoina.  

Sydämen rauha tule Jumalalta. Toivonamme on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Sen tähden voimme Jumalaan luottaen jatkaa matkaa myös keskellä elämän myrskyjä.  

Jaak Luts, kanttori