KASVUA, PAASTOA, RUKOUSTA 

Vesi lorisee ränneissä, välillä taas on pakkasta. Päivä pitenee. Valo lisääntyy. Kuljemme kohti kevättä ja pääsiäistä. Vuodesta riippuu, kumpi tulee ensin. Pääsiäistä edeltävä aika on paaston aikaa. Minulle paasto ei ole koskaan ollut helppoa. Olen paastonnut elämässäni hävettävän vähän ja paasto on minulle todellista epämukavuusalueelle astumista. Raamatussa vielä kehotetaan paastoamaan iloiten, eikä nuristen. Jeesuskin paastosi.

Onneksi kasvua tapahtuu eniten epämukavuusalueella. Kevät on kasvun aikaa ja minäkin haluan kasvaa kristittynä. Kristityn kasvu tapahtuu samoin kuin verson kasvu, siemenestä poispäin, itsestä poispäin, ylöspäin, kohti valoa, kohti Jumalaa. Kasvi kasvaa versosta suuremmaksi, mutta kristityn kasvu onkin omaa kasvua pienemmäksi, jotta Jumala ihmisessä voi kasvaa suuremmaksi.

Paastoon kuuluu erottamattomana osana rukous ja Raamatun lukeminen. Paasto avaa ja herkistää mielemme ja sydämemme enemmän auki sille, mitä Jumalalla on meille sanottavaa ja annettavaa. Paasto on myös puhdistautumista, riisuutumista turhasta, ylimääräisestä ja kuormittavasta. Jumala antaa aina voiman ja kaiken tarvittavan varustuksen siihen, mihin hän meitä kehottaa. Paastoon kehottaessaan Hän todellakin antaa kaiken siihen tarvittavan. Minun tehtäväkseni jää suostuminen, antautuminen Jumalan suunnitelmaan.

Siinä todellakin kysytään tahtoa, kun oma liha suorastaan karjuu vastaan. Näinhän liha toimii, mutta pikkuhiljaa, kun annan Jumalalle ja Hänen Hengelleen, Pyhälle Hengelle, tilaa toimia, saan huomata, ettei paastokaan ole enää niin vaikeaa, vaan suorastaan elinehto. Kun antaudun paastossa ja rukouksessa täysin Jumalalle, voi Hän toimia minussa ja minun kauttani tahtonsa mukaan. Ja Jumalan tahto ihmistä kohtaan on aina hyvä. Hyvälle Jumalalle on turvallista antautua.

Rukoilen, että tänä keväänä, tässä ajassa Jumala johtaisi minut mielensä mukaiseen paastoon kaikesta mistä paastoa tarvitsen. Voit rukoilla itse saman rukouksen, antautua kristinuskon Jumalalle ja katsoa mihin se johtaa.

Satu Saari, diakonissa