Jeesuksen epäitsekkyys

On tullut aika, jolloin muistelemme Jeesuksen suurinta tekoa meidän kaikkien ihmisten puolesta. Viime sunnuntain teksti puhui Jeesuksen Jerusalemiin aasilla ratsastamisesta. Ihmiset ottivat Jeesuksen iloisesti vastaan, he huusivat hoosiannaa ja heiluttivat palmunlehviä, joita laitettiin myös kaduille.

Ihmisillä ei ollut hajuakaan tulevista tapahtumista, mikä Jeesusta kohtaisi. Tosin joillakin oli vakaa aikomus saada Jeesus napatuksi kiinni ja vaatia hänet tuomiolle. Tämän myös Jeesus tiesi ja oli valmistautunut siihen. Hän oli puhunut opetuslapsilleen useasti tästä väistämättömästä tapahtumasta, mutta opetuslapset eivät olleet sisäistäneet sitä, eivätkä vielä ymmärtäneet miksi Jeesus tuli Jerusalemiin.

Raamatussa puhutaan Jeesuksen ajatuksista jonkin verran, siitä että hän inhimillisenä ihmisenä myös pelkäsi tulevaa ja hän jopa pyysi, että Isä Jumala säästäisi hänet siltä. Hän tiesi, että hänen tehtävänsä syntymästään asti, oli tähdännyt hänen häpäisemiseensä, ristiinnaulitsemiseensa, surmaamiseen ja näitä seuranneisiin tapahtumiin. Hän oli valmis.

Vielä Getsemanessa Jeesus itki, itsensä, myös varmaan ihmisten pahuuden puolesta. Tunteet myllersivät hänen mielessään, hän täyttäisi Isänsä tahdon ja pelastaisi ihmiskunnat. Toisaalta hänen maanpäällinen elämänsä loppuisi ja hän pääsisi Isän luokse. Hän jättäisi rakkaat ystävänsä oman onnensa nojaan, apunaan Pyhä Henki, joka myöhemmin vuodatettiin heihin.

Meistä yhdestäkään ihmisestä ei olisi tähän! Meistä monikaan ei kuolisi yhdenkään ihmisen puolesta ja luopuisi elämästä ihmisen parhaassa iässä ollessa. Mutta Jeesus teki sen, meidän kaikkien puolesta, sinun ja minun. Me saamme elää, kun uskomme tämän. Hyvää pääsiäistä!

 

Maarit Manninen, nuorisotyönohjaaja