APU KUOLEMANKIN HETKELLÄ 

Viikon psalmi on psalmi 116, jakeet 1-9. Psalmissa psalmintekijä kuvailee Jumalan hyvyyttä ja luotettavuutta. Sitä, miten Jumala kuulee rukoukset, vastaa ja pelastaa jopa kuoleman köysien kiertyessä ympärille ja tuonelan kauhujen ahdistaessa. Kuoleman köysien kiertyminen ympärille kuulostaa siltä, että kuolema on jo ihan lähellä, saamassa otteen. Huomaan, että minun on vaikea tätä ymmärtää. Ehkä on niin, että tämän voi täysin, syvällisesti ymmärtää vain sellainen, joka on ollut samassa tilanteessa. Ihminen, jota kuolema on pelottanut, ahdistanut. Ennen uskoon tuloani muistan kyllä pelänneeni kuolemaa, koska koin voimakkaasti joutuvani helvettiin, kadotukseen ilman Jeesusta. Uskoontuloni jälkeen kuolemanpelko ja ahdistus helpottivat, koska tiesin, että Jeesus on maksanut minusta kovan hinnan ja pelastanut minut elämään.

Olen varmaan jo unohtanut, millaiselta tuntuu pelätä kuolemaa. Mutta Jeesus ei unohda, Hän ymmärtää. Hän välittää. Hän kuoli ja Hän kävi tuonelassa, mutta Hän voitti kuoleman ja irtautui tuonelan otteesta. Jeesus ymmärtää kaikkia, jotka ovat syvässä tuskassa, kuoleman pelossa ja lähellä kuolemaa. Jeesus ymmärtää. Pitkäperjantaina hän kuoli ja pääsiäisaamuna hän nousi kuolleista. Hän teki sen meidän puolestamme, jotta meidän ei tarvitse pelätä kuolemaa. Hän teki sen, jotta kuolema ei saisi meistä otetta, vaan voittaisimme sen ja saisimme elää iankaikkisesti kuoleman jälkeenkin. Jumala todellakin on luotettava, rukoukset kuuleva, armollinen Jumala. Kun huudamme Häntä avuksi, huutomme ei kaiu tyhjille korville. Hän kuulee meitä.  ps. 116:6-7 ”Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni. Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen.”

Satu Saari, diakonissa