Toivon pisaroita

Titity-titity. Ihastuttava keväinen laulelu siivittää kävelyäni hautausmaalla. Pieni ”happihyppely” tauottaa työpäivää mukavasti.

Lumi narskuu kivasti jalkojen alla. Kirkas auringonpaiste saa minut hetkeksi sulkemaan silmät. Varikset raakkuvat. Kauempaa kuuluu lasten ääniä. Jostain tulee hentoa savun tuoksua.

Kirkon lähellä äänet lisääntyvät. Ihmisiä on liikkeellä kävellen ja autoilla. Arkista elämää.

Astun kirkkoon sisälle ja istahdan penkkiin. Kirkon hiljaisuus on niin rauhoittavaa. Vaikka ei kirkossa ihan täysin hiljaista ole. Ihan kuin jossain putkistoissa virtaisi vesi. Mutta rauha on läsnä.

Alttarin yläpuolella oleva lasimaalaus sanomallaan osuu sisimpääni. ”Teidän edestänne annettu syntien anteeksiantamiseksi”. Jeesus maksoi kuolemallaan täyden hinnan sinusta ja minusta. Emme me sitä ansainneet. Ei meistä kukaan. Niin käsittämättömän suurta rakkautta Jumalan puolelta.

Kapuan parvelle. Rakastan kirkon ikkunoita, joten pysähdyn katsomaan näkymää isosta kaari-ikkunasta. Näen riisutut puiden oksat. Kauniina. Ja näen arkista elämää, joka on omalla tavallaan kaunista sekin. Toisella puolella näkymä on hautausmaalle, surun ja toivon puutarhaan, joka on vielä lumen alla.

”Meijän kirkko”. Tästä rauhasta ei haluaisi heti lähteä. Katson penkillä makaavaa kitaraa, joka odottaa soittajaa. Takaisin kirkkosaliin tullessani katson kastepuuta ja penkin selkänojalla olevaa lasten kirkkopeittoa. Nekin kertovat toivosta. Kirkko siis kutsuu myös lähtemään liikkeelle, arkeen kertomaan uskosta, toivosta ja rakkaudesta teoin ja sanoin.

Tuhkakeskiviikosta alkanut paastonaika kutsuu meitä valmistautumaan pääsiäisen ilosanomaan. Paasto on jostain luopumista, vähentämistä tai hiljentämistä, jotta olisi tilaa keskittyä olennaiseen: Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen. ”Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt.6:20–21)

Paastoamiseen on monia mahdollisuuksia. Omaa tapaa voi etsiä vaikka ekopaasto-kampanjasta ”arjen tekoja, toivon sanoja.” Pienistä pisaroista ne valtameretkin syntyvät.

Kirsi Männistö, diakoniatyöntekijä

ps. maaliskuussa avaamme Hartolan kirkon ovet perjantaisin klo 16–19 hiljentymistä varten. Jotta kirkko voi olla auki, tarvitsemme vapaaehtoisia kirkkopäivystäjiä. Olisiko tässä sinulle sopiva tehtävä? Ota yhteyttä minuun.