Vain yksi on tarpeen!

Saarna Sysmän kirkossa 17.9.2023, 16. sunnuntai helluntaista

Luuk. 10:38-42

Martta ei tiennyt, että vain yksi on tarpeen. Muuten hänellä ei olisi ollut kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan eikä hän olisi tullut valittamaan Jeesukselle, miten Maria ei tee mitään. Ja vuosisatojen ja parin vuosituhannen aikana marttoja on ollut paljon muitakin. Vieraita – ja tuttujakin – on palveltu. Lähimmäisestä on pidetty huolta. Ihan niin kuin toisaalla Raamatussa kehotetaan. Eikä huolenpito ja palveleminen taida olla outoa teillekään. Täällä kirkossakin on monia, jotka ovat ahkeroineet ja ahkeroivat kuin Martta ikään. Tapahtuupa se sitten keittiössä tai jossain muualla. Ja hyvästä syystä heitä ja meitä on kiitetty palvelumielestä.

Mutta kun lukee tämän sunnuntain evankeliumia, ei ole hyvä asia olla ahkerasti toimiva martta. Jos kertomusta lukee liian kirjaimellisesti, pitäisi olla ihan toisenlainen. Kaikki se tekeminen, mitä tehdään vaikkapa oman kotiseudun ja sen asukkaiden hyväksi, ei evankeliumin mukaan olisikaan oikein. Ja kuitenkin tiedän, että sellainen toiminta, mitä moni ihminen tekee kotiseudun tai toisten ihmisten tai vaikkapa luonnon hyväksi, on oikein. Jotain mätää on siis siinä, miten tulkitsen tätä Luukkaan kertomusta ja Jeesuksen sanoja.

Ja sitten on tämä maria, tai kaiken maailman mariat. Ne jotka eivät tee eivätkä ahkeroi. Ne joiden ajatus tuntuu olevan, että vain yksi on tarpeen, että ”saan toteuttaa itseäni ja tehdä mitä haluan” tai että ”minun ei tarvitse tehdä mitään”. Vaikka sitten keskittyisivätkin Jeesukseen ja tämän opetukseen. Tuntuu jotenkin epäreilulta, että hyväksi osaksi riittää kuunnella Jeesusta niin että voi unohtaa kaiken muun. Tällainen mariamaisuus on juuri sitä, mistä kirkkoa ja kristittyjä monesti syytetään. Ihminen unohtaa arkiset asiat ja löllii lämpimässä vedessä silloin, kun pitäisi nähdä vaivaa ja parantaa maailmaa, toimia hyvän puolesta. Ja he ovatkin yhtäkkiä esimerkkejä niille, jotka jaksavat ahkeroida, että muillakin olisi hyvä olla.

Vain yksi on tarpeen! – vai onko vain yksi?

Jossakin kohdassa tällainen tulkinta tästä kertomuksesta ajaa karille ja tiukasti. Arkijärki ei voi olla näin väärässä. Eikö kirkon pitäisi olla radikaali liike, joka saa ihmisen toimimaan toisen ihmisen hyväksi. Kristityn tehtävä on välittää lähimmäisenrakkautta eteenpäin. Kristityn pitää tuntua, maistua ja haista, olla sopeutumaton, tehdä tyhmiä kysymyksiä. Kristittyjen pitää olla marttoja, jotka teoillaan tekevät kirkon ja uskonsa näkyväksi.

Tiedämme että ”saan toteuttaa itseäni ja tehdä mitä haluan” ja ”minun ei tarvitse tehdä mitään” eivät ole oikein. Välillä pitää tehdä ikäviä asioita. Tekemättömyys ei ole oikein. Elämässä ei ole kyse mukavien asioiden tekemisestä tai elämän helppoudesta. Elämä antaa meille tehtäviä, kutsumuksen, jossa joudumme tekemään sitäkin mitä emme halua. Kuten Paavali kiittää filippiläisiä, meidän tehtävämme on auttaa toisia vaikeuksissa. Siksi ”saan tehdä mitä haluan” ja ”minun ei tarvitse tehdä mitään” eivät ole kristillinen tapa elää.

Ei Jeesus kehota meitä laiskuuteen ja helppoon elämään. Ei Jeesus sano, että ahkeroiminen on väärin. Ei hän tässä kertomuksessa ota ollenkaan kantaa sellaiseen. Syvimmiltään ei ole kyse siitä, mitä ihminen tekee, vaan oikeasta hetkestä. Välillä on ahkeroimisen aika ja välillä on hiljentymisen aika.

Me emme ole joko marttoja tai marioita. Ei martan osan valinnut tai siihen valikoitunut ole väärässä eikä marian osassa oleva oikeassa. Tässäkin asiassa jakolinja kulkee ja sen tulee kulkea ihmisen sisällä, minussa ja sinussa. Jokaisessa meissä elää martta ja maria. Välillä joutenolo ja hiljentyminen ovat oikein ja liika ahkeroiminen pahasta. Toisinaan taas ihmisen tulee ahkeroida eikä vain laiskotella.

Näkökulma marttana ja mariana elämiseen löytyy Jeesuksen omista sanoista toisaalla Raamatussa: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.” Molemmat asiat kuuluvat kristityn elämään, ahkeroida ja hiljentyä. Molemmilla on oma aikansa. On olemassa martan aika, mutta on olemassa myös marian aika.

Vain yksikö on tarpeen!

Martan osa palveleminen liittyy arkiseen elämään ja lähimmäisen rakkauteen. Ne kuuluvat olennaisena ja välttämättömän osana, kun olemme toisten ihmisten kanssa ja omassa elinympäristössä. Sinne kuuluu ahkerointi ja tekeminen.

Mutta uskossa meillä on Marian osa. Meille riittää, että Jeesus on tehnyt. Uskonelämässä on kyse Jeesuksen jalkojen juuressa olemisesta. Maria sai kokea hetkellisesti, mitä tarkoittaa että Jeesus rakastaa meitä. Toinenkin Maria oli kerran Jeesuksen jalkojen juuressa, ja silloinkin se riitti. Eräässä kylässä Jeesus opetti. Golgatan kukkulalla Jeesus toimi opetuksensa mukaisesti. Siellä Maria sai kokea, mitä on olla meidän syntimme sovittaneen Jeesuksen Kristuksen ristin juurella.

Uskon näkökulmasta meidän paikkamme ei voi eikä tarvitse olla missään muualla kuin Jeesuksen ristin juurella. Sinne kuuluu armo. Siellä on Jumalan rakkaus. Ristin juurelle saa tulla se, joka on tehnyt mitä haluaa tai joka ajattelee, ettei tarvitse tehdä mitään. He ovat osittain oikeassa. Syntien anteeksi saamiseksi ihmisen ei tarvitse tehdä mitään. Oman pelastuksensa hyväksi ihmisen ei tarvitse tehdä mitään. Jeesus on tehnyt kaiken.

Ristin juurella on paikka sillä, joka ahkeroi. Välillä hänkin saa levätä ja vain olla. Täällä Sysmän kirkossa keskiaikainen krusifiksi sijoitettiin korjauksen yhteydessä alttarikaiteen yläpuolelle. Mekin saamme olla ihan konkreettisesti Jeesuksen jalkojen juurella. Meille kuuluu Marian hyvä osa. Siksi tänäänkin kutsutaan Jeesuksen jalkojen juureen ehtoollispöytään. Siellä Jeesus palvelee meitä ja siinä hetkessä saamme olla marioita, jotka ovat saaneet hyvän osan eikä sitä oteta meiltä pois. Nyt meillä on marian aika.

Mutta koska vain yksi ei ole tarpeen, viimeistään huomenna lähimmäisemme tarvitsevat meitä huolehtimaan ja hätäilemään monista hyvistä asioista.

Kirkkoherra Jeremias Sankari