EKSYKSISSÄ 

Tunnustan. Olen huono suunnistamaan. Rakastan luonnossa liikkumista, polkuja ja näen ympärilläni paljon ihmeteltävää, joita saatan poiketa ihailemaan. Mutta samalla hyvin helposti hukkaan suunnantajun, enkä aina muista, mistä tulin. Tällaisissa hetkissä sitä vähän hätääntyy.

Hätääntyneenä katse ei osaa kohdistua oikein. Ei näe tuttuja merkkejä. On parempi pysähtyä, hengittää rauhassa ja antaa katseen tarkentua. Minua näissä tilanteissa helpottaa se, että voin turvautua rukoukseen. ”Auta Jeesus! Näytä mulle oikea reitti.”

Viime sunnuntain psalmissa 32 minua puhutteli erityisesti nämä sanat: ”Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi”. Miten turvallista! Jumalan katse seuraa jokaista askeltani. Ihan kaikkialla, missä liikun. Jos olen eksyksissä, Jumala neuvoo minua.

Kun suuntavaisto pettää luonnossa liikkuessa ja hätäännyn, avunpyyntö Jumalan puoleen auttaa. Hän on katseellaan seurannut, minne askeleeni menevät. Hän rauhoittaa mieleni, selkeyttää näkökykyni ja kas, tästähän pääsen oikealle reitille.

Ehkä sinulla on luonnossa liikkuessa parempi suuntavaisto kuin minulla. Osaat tutkia merkkejä ja ilmansuuntia, etkä eksy. Mutta tässä elämässä voi olla niitä aikoja, kun hätäännys valtaa mielen, tulevaisuus näyttää sumuiselta tai tuntuu, että poljet vain paikoillasi. Ehkä haluaisit jotain muutosta, mutta et tiedä mitä. Tunnet olevasi eksyksissä.

Elämässä on myös asioita, jotka vievät meitä eksyksiin. Ne ovat houkuttelevia, mutta petollisia. Synti eksyttää. Tässäkään emme ole toinen toistamme parempia.

Elämä tarjoaa kipeitä kysymyksiä ja satuttavia asioita. Joskus asiat vaativat liian pitkältä tuntuvan ajan. Silti sinunkin askeleitasi Jumala seuraa. Ja neuvoo sinua, jos tahdot kuulla. Jokaisen elämä on ainutlaatuinen, siksi elämänpolutkin ovat ainutlaatuisia.

Onneksi Jumala ei milloinkaan jätä meitä yksin. Hän on armollinen Isä. Hän etsii kaikki eksyneet, koputtelee sydäntemme ovilla ja on valmis antamaan syntimme anteeksi. Hän neuvoo tien ja kulkee sen kanssamme. Et koskaan ole Jumalalta eksyksissä.

Kirsi Männistö, diakonissa

 

 

 

Kesän vihreyttä ja polku, joka haarautuu.