Virran voima
Vesi on yksi niistä elementeistä, joita voisin katsella loputtomiin. Veden äänimaailma, muoto ja kieli valtavassa rikkaudessaan puhuttelee, tuo esiin jotain suurempaa, jotain, joka on aina ollut ja on.
Virtaavassa vedessä on jotain vangitsevaa, sieluun sukeltavaa voimaa ja samalla ihmeellistä keveyttä. Pikkuiset tunturipurot ja pauhaavat putoukset, tyyni järvi ja rantaan paiskautuvat tyrskyt kertovat omalla laillaan Luojasta ja myös tästä ihmiselämästä. Vesi hioo hiljalleen, aallot silittelevät, kivien ja kallioiden pintaan syntyy koristeellisia kuvioita. Ajallaan.
Miten paljon onkaan elämää siellä, minne ihmissilmä ei näe ja miten tyynikin pinta tai seisahtunut vesi kätkee monenlaista liikehdintää.
Koska Jumala on. Hänen käsialansa näkyy kaikkialla ja kaikki on Hänen valtansa alla. ”Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille, sinä siunaat ja autat meitä.” (Ps. 65:6).
Pyhä kaikkivaltias Jumala, sydämessäni soi kiitoslaulu!
Niin, tässä minä olen. Pieni ihminen, jonka elämä on välillä kuin seisahtunut vesi tai samea lammikko. Välillä pauhaan ja tyrskyän niin, että toiset työntyvät luotani kauemmas. Kiitos, että ”sinä tyynnytit merten pauhun, aaltojen kuohun ja kansojen kohinan” (Ps. 65: 8) – ja minutkin.
Kiitos, että Sinä olet elävän veden lähde. Sinun luonasi sameakin vesi kirkastuu ja uusi elämä pääsee esiin. ”Jumala, sinun virtasi on vettä täynnä.” (Ps. 65:10). Miten paljon onkaan aihetta kiitokseen, kun Sinun voimasi ja keveytesi virtaa, kastelee maan ja siunaa sen!
Jumala, me täällä Tainionvirran tietämillä tarvitsemme sinua. Ja koko maamme tarvitsee sinua. Siunaa ja varjele meitä. Herätä meidät laulamaan Sinulle kiitosta.
”Kiitos nyt Herran!
Hän kaiken on alku ja luoja.
Siipeinsä varjossa
meillä on turva ja suoja.
Huomaatko sen,
kuinka on uskollinen
armon ja autuuden tuoja?”
(virsi 329:2)
Kirsi Männistö, diakoniatyöntekijä
