Tiellä vai kujalla?
Olin vähän aikaa sitten diakonian ja kasvatuksen koulutuksessa, teemalla Tiellä vai kujalla? Tämä kysymys on ajankohtainen lähes koko elämän ajan. Mitä teen, olenko oikealla tiellä, osaanko, pystynkö?
Kun mietin näitä kahta sanaa; tietä ja kujaa, ensin tulee mieleeni, että tie on turvallisempi kulkea, kuin kuja. Tiellä kulkee usein muitakin ihmisiä ja on leveämpi. Kun taas kuja on kapea, ehkä pimeä ja vastaantulevat voivat hieman pelottaa. Kujalla voi tulla ryöstetyksi tai muuten pahoinpidellyksi.
Matteus kirjoittaa kuitenkin, että kapea tie olisi parempi tai turvallisempi. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen! (Matt.7:14)
Vaikka leveän tien kulkeminen houkuttaa sen helppouden vuoksi. On ostoskeskukset, ravintolat, erikoisliikkeet, harrastusmahdollisuudet ja muut humputukset. Kaikki helposti kädenulottuvilla, miksi en kulkisi sitä.
Matteus kuitenkin suosittelee menemään ahtaan portin kautta ja kulkemaan kapeaa tietä. Tai hän toteaa lauseessa, ettei se ole helppo tehtävä, mutta kannattaisi mennä. Miksi, mistä tämän portin voi löytää? Matteuskin tietää sen olevan vaikeaa.
Uskoisin, että leveän tien kulkeminen on useammalle niin helppo, ettei edes viitsi lähteä kujia kiertelemään. Juuri sen tarjoaman ”kaiken” vuoksi. Mitä se kuja voi tarjota enemmän? Itse avasin, löydettyäni sen portin ja yllätyin. Se mitä leveä tie oli aiemmin tarjonnut, ei merkinnytkään enää mitään. Se ei tuonut tyydytystä elämääni, ei antanut yhtään mitään lupauksia tulevasta, vain samaa tuhlailua ja haihattelua.
Kapea kuja loi turvalliset ”seinät”, se suorastaan syleili siinä vierellä ja tie on selvä mihin kulkea. Kuja on kiemurrellut ja välillä ei ole nähnyt eteensä pitkälle, mutta koko ajan on ollut turva vierellä. Vastaan on tullut paljon hyviä ihmisiä. Kanssakulkijat ovat olleet ihania, auttavaisia, jos oma usko on meinannut horjua, kyllä tätä tietä pitkin pääsee perille. Ja isoin yllätys on ollut, että minulla on vielä enemmän, kuin leveää tietä kulkevilla. Turhat jutut vain on jäänyt pois. Usko ja avaa portti, kun se näyttäisi olevan edessäsi, turvaa Jumalaan, hän odottaa kujan päässä.
Maarit Manninen, nuorisotyönohjaaja