Ystävä sä lapsien
”Ystävä sä lapsien katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee, taivaan isä suojelee.” Virsi 492. Tämän virren opin jo varhain lapsena, mummoni sen minun opetti. Vietin lapsena paljon aikaa mummoni kanssa, hän opetti minulle muitakin kristinuskon asioita. Mummoni nukkui pois ollessani teini-ikäisyyden kynnyksellä, se oli kova paikka nuorelle tytölle. Elämän muuttuessa tuo virsi ”unohtui”. Vuosia myöhemmin ensimmäisen lapseni kastejuhlaa suunnitellessa virsi palautui mieleeni ja sydämessäni läikähti mummoni muisto ja hänen opetukset. Siitä asti tuo on ollut lempivirteni. Kiitos Mummo.
Ystävä sä lapsien virsi muistuttaa meitä siitä, että Jeesus huomaa lapset. Hän ei pidä heitä liian pieninä, liian äänekkäinä tai liian keskeneräisinä. Päinvastoin: lapset ovat Jeesukselle tärkeitä.
Meillä kaikilla on joskus hetkiä, jolloin tuntuu, että jäämme yksin koulussa, kavereiden keskellä tai silloin kun jokin asia pelottaa. Tämä virsi kertoo, että Jeesus kulkee mukana arjessa, leikeissä, koulumatkalla, iltarukouksessa ja unissakin. Hän on ystävä, joka kuuntelee, vaikka emme osaisi sanoa kaikkea ääneen.
Virsi opettaa myös, että Jeesuksen ystävyys ei lopu siihen, kun kasvamme. Meissä on aina jotain lapsen kaltaista tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi. Raamatussa Jeesus opettaa (Matt. 18 3.-4) ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sen tähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.”
Saamme jatkaa tätä päivää tietäen, ettemme ole yksin. Meillä on ystävä, joka kulkee rinnalla tänään ja aina.
Aurinkoista kevättä toivottaen
Tuija Mäiseli, nuorisotyönohjaaja
